maanantai 30. toukokuuta 2011

Tunnustus


Sain rispektiä Inkiväärihillolta jonkin aikaa sitten. Tattis!

Tunnustuksen saajan tehtävä on vastata seuraaviin kysymyksiin ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille.

1. Koska aloitit blogin? Odotas, pakko luntata... Blogi lähti käyntiin 8.8.2010 kesäisellä juustokakulla.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee? Ruokaa ja herkuttelua. Yritän pysyä asialinjalla, eli pitää ylimääräisen löpinän minimissä: paljon reseptiä, vähän tarinointia. That's the way I like it.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden? Teen aika lailla fifty-fifty ruoanlaitto- ja leivontajuttuja. Useimmat ruokablogit ovat keskittyneet jompaan kumpaan. Mutta ei tämä minunkaan konseptini mitenkään vallankumouksellinen ole.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Olen harrastanut ruoanlaittoa pitkään, ja jostain se ajatus sitten tuli. Halusin jakaa muillekin eri keittokirjoista löytämiäni hyväksi havaittuja reseptejä, itse keksittyjä juttuja ja kokeiluja. Kakkujen tekemisestä innostuin vasta ihan hiljattain (2008), mutta innostuinkin kunnolla – ja kakkujahan on tosi kiva esitellä blogissa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? Aina voi ottaa parempia valokuvia. Jos jaksaisi, niin vaihekuvat olisivat varmaan ihan jees, mutta ongelmanani on se, että unohdan aina ruoanlaiton tuoksinnassa ottaa niitä kuvia. Mutta siis muutenhan tämä on täydellinen. ;)

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille, satunnaisessa järjestyksessä:
1. Mau!kas ruokablogi – Kitinen on juustokakkuguru. Muutenkin tämä on yksi viitseliäimpiä ruokablogeja, joihin olen törmännyt: vaihekuvat ja hinnat annoksille – vau!
2. Herkkusuun lautasella – En ole tainnut vielä kokeilla yhtään Herkkusuun reseptiä, mutta blogi on inspiroiva.
3. Hellun hellalla – Tätä lukee vesi kielellä.
4. Puolialaston kokki – Upeat kuvat ja paljon hyvännäköisiä aasialaisruokia (ja tietysti paljon muutakin).
5. Sencha kura – teeblogi, joka ei päivity kovin usein, mutta on sitäkin laadukkaampi. Tee on minulle keskisuuri intohimo, joten luen mielelläni jonkun vähän enemmän hurahtaneen mietteitä.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Nestle Tollhouse Cookies


Amerikkalaistyyliset cookiesit ovat hekumaa alusta loppuun: jo taikina on ihanaa – osa siitä katoaakin parempiin suihin leipoessa – ja valmiit, hieman pehmeät pikkuleivät ovat koukuttavan hyviä, erityisesti pähkinäisinä.

Sitä paitsi tällaiset pikkuleivät ovat tosi nopeita ja helppoja valmistaa. Ainoastaan suklaan ja pähkinöiden/muiden sattumien pilkkominen vie hieman aikaa, mutta muuten taikina sekoittuu hetkessä, ja keksit paistuvat nopeasti. 

Törmäsin tähän ohjeeseen Pastanjauhantaa-blogia selatessani. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti, joka jäi minulla vakiokäyttöön.

Jos olet pähkinäallergikko tai et pidä pähkinöistä, ne voi korvata esim. rusinoilla, kuivatuilla marjoilla (vaikkapa karpaloilla) tai kuivatuilla taateleilla (tai sitten käytä tätä ohjetta). Vain mielikuvitus on rajana. Kannattaa tosin muistaa, että nämä vaihtoehtoiset sattumat ovat makeampia kuin pähkinät, joten pieni sokerin vähentäminen saattaa olla paikallaan.

Suklaana olen tähän mennessä käyttänyt Ikean tummaa suklaata (yllättävän hyvää ollakseen lähes ilmaista ja sopii myös leivontaan!) ja Fazerin sinistä suunnilleen suhteessa 2/3 tummaa ja 1/3 maitosuklaata tai puolet ja puolet. Kannattaa käyttää hyvää suklaata, sellaista, josta pitää itse eniten. Pähkinöistä kekseihin sopivat mielestäni parhaiten hasselpähkinät, mutta tämä on jälleen makuasia. Aion jossain vaiheessa kokeilla myös yhdistelmää valkosuklaa-karpalo, joka on ihan varmasti mahdottoman ihanaa.

Ohjeen mittayksiköt on muunnettu amerikkalaisista, joten määrät ovat vähän hassuja. Cookieseja tehdessä ainemäärien kanssa ei ole ihan niin tarkkaa, joten ei haittaa, jos et saa mitattua aivan eksaktisti esim. 1,8 dl:aa – kunhan on sinne päin.



Cookies


n. 50-60 kpl

1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
220 g huoneenlämmössä pehmennyttä voita
1,8 dl hienosokeria
1,8 dl fariinisokeria
2,4 dl rouheasti pilkottuja pähkinöitä
4,8 dl yhtä rouheita suklaanpaloja tai muita sattumia, esim. suklaakarkkeja
1 tl vaniljauutetta
5,4 dl vehnäjauhoja
2 isoa kananmunaa

Kuumenna uuni 190 asteeseen.

Rouhi pähkinät (esim. hasselpähkinät n. neljään osaan) ja pilko suklaa (itse paloittelen suklaapalan 4-6 osaan) terävällä veitsellä.

Yhdistä jauhot, sooda ja sattumat yhdessä kulhossa. 

Toisessa kulhossa vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon munat yksi kerrallaan. Sekoita sitten joukkoon vaniljauute ja suola.

Sekoita joukkoon jauhot sattumineen.

Tee taikinasta leivinpaperille pieniä kekoja esim. ruokalusikan avulla. Keksit leviävät paistettaessa.

Paista 9-11 minuuttia. Minulla 9 minuuttia riitti hyvin. Keksien kuuluu jäädä pehmeiksi, eli ei kannata paistaa liikaa.

Koska suklaa sulaa paistettaessa, keksit ovat parhaimmillaan kunnolla jäähtyneinä, kun suklaa on uudelleen kiinteytynyt.

Lammasta nepalilaisittain ja kurkkuraitaa

Kävimme taannoin ystäväni kanssa ravintola Satkarissa, mistä inspiroituneena sävelsin tällaisen nepalilaisehkon lammasreseptin. Autenttisuudesta en tiedä, mutta hyvää siitä tuli. Eikä ollut vaikea tehdä.

Tarjoa lisukkeena basmatiriisiä ja/tai naanleipää.



Mausteista lammasta nepalilaisittain 
4:lle

400 g lampaan tai karitsan keittolihaa/patalihaa (esim. valmiiksi kuutioitua patakaritsaa tai lapaa)
n. 5 cm:n pala tuoretta inkivääriä (sellainen reiluhko pala)
3 valkosipulinkynttä
1-2 tulisehkoa chiliä (esim. thaichiliä)
1-2 rkl korianterijauhetta
2 tl jauhettua juustokuminaa
vajaa 1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 tölkki tomaattimurskaa
ruokaöljyä paistamiseen

Kuutioi lampaanliha.

Leikkaa inkivääri ohuiksi tikuiksi, hienonna chili ja leikkaa valkosipuli ohuiksi viipaleiksi. Laita nämä ainekset yhteen kulhoon.


Sekoita toisessa kupissa korianterijauhe, juustokumina, suola ja mustapippuri. 


Kuumenna pannussa kunnon tilkka ruokaöljyä. Kuullota siinä hetken aikaa inkivääriä, chiliä ja valkosipulia. Älä anna ruskistua! Lisää kuivat mausteet ja kuullota vielä hetken aikaa.

Lisää pannulle lihakuutiot ja kääntele niitä niin, että ne peittyvät kauttaaltaan mausteisiin. Paista (ruskista) niitä muutama minuutti.

Kaada tomaattimurska pannulle. Huuhtele tomaattimurskatölkki pienellä vesitilkalla ja kaada sekin pannulle. Hauduta pienellä lämmöllä n. tunti tai kunnes lampaanliha on mureaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.

Voit halutessasi koristella ruoan tuoreella korianterilla ja ohuilla inkivääritikuilla.


Kurkkuraita

300 g turkkilaista jogurttia tai muuta vastaavaa ruokajogurttia
puolikas kurkku raastettuna ja ylimääräinen vesi pois puristeltuna
hyppysellinen kuivattua minttua
suolaa, mustapippuria, (pieni tiraus sitruunamehua)

Sekoita ainekset ja anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Kurkkuraita sopii erilaisten tulisten/mausteisten liharuokien kaveriksi.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Suklaachantilly – toinen tuleminen

Tällä kertaa tein suklaachantillyä Fooducation-blogin idioottivarmaksi mainitulla ohjeella (ks. myös edellinen kokeiluni). Se muuten toimii! Plussaa helppoudesta sekä siitä, että tällä ohjeella koko keittiö ei ole suklaaroiskeiden peitossa.

Maustoin maitosuklaan appelsiininkukkavedellä, josta chantilly sai hienostuneen kukkaisen (no yllätys, yllätys) makuvivahteen. Minä tykkäsin, mutta mieheen tämä(kään) ei oikein uponnut, vaan hänen mielestään aromi muistutti partavettä ja poltti suuta – ehkä hänellä on jokin yliherkkyys ko. aineelle. Seuraavaksi taidan kokeilla suklaan mausteena vaniljaa, koska sen ei pitäisi olla kenenkään mielestä liian hyökkäävän makuista.

Jos haluat ihan puhdasta suklaamoussea, jätä vain mausteet pois ja "laimenna" suklaata pelkällä vedellä – onnistuu se nimittäin niinkin. 

Se on oikeastaan vain hifimpää suklaamoussea.

Maitosuklaa-appelsiininkukkachantilly kahdelle

80 g maitosuklaata (Fazerin sinistä) + vähän koristelastuiksi
50 g (1/2 dl) appelsiininkukkavedellä maustettua vettä (sekoita 1 dl:aan vettä 3 tl appelsiininkukkavettä ja mittaa sitten)

Tarvitset sähkövatkaimen, pyöreäpohjaisen metallikulhon, ison kattilan kuumavesihaudetta varten ja jäitä tai kylmäkalleja kylmävesihaudetta varten. Laske tiskialtaaseen kylmää vettä ja pane sinne jäitä/jäädytettyjä kylmäkalleja

Sulata suklaa metallikulhossa kiehuvan veden päällä (varo, ettei kulhoon mene vettä) ja sekoita vispilällä sulavaan suklaaseen maustettu vesi. Kun seos on nestemäistä, nosta kulho kuumavesihauteesta. Pane kulho kylmävesikylpyyn ja ala vispata seosta heti sähkövatkaimella. Vatkaa, kunnes suklaaseos muistuttaa löysähköä kermavaahtoa.

Jos käy niin hullusti, että chantillysta tulee rakeista, ei hätää: nosta kulho pois kylmävesihauteesta ja sulata suklaaseos uudelleen kuumavesihauteessa, minkä jälkeen toista kylmä kylpy ja vatkaus.

Anna chantillyn asettua kylmässä ennen tarjoilua. Vuole kuorimaveitsellä suklaasta pieniä lastuja koristeeksi.

Ankkaa, juuresröstiä ja verigreippiä sekä parsaa ja hollandaisea (+suklaachantillya) kahdelle


Kaikki alkoi parsasta, jota aloin himoita yhä enemmän sitä mukaa kuin sesonki eteni. Lisäksi halusin parantaa taitojani hollandaisen ja suklaachantillyn teossa. Kaiken kukkuraksi katsoin tarpeelliseksi testata juuresröstin tekemistä ennen erästä lähitulevaisuuden ruokakoitosta.

Tuloksena oli siis varsinainen kokeilumenu, jonka lopputulos oli kaikin puolin ilahduttavan onnistunut sekä makumaailmaltaan että visuaalisesti. Parsa ja hollandaise maistui parsalta ja hollandaiselta, ja kastike sopi yllättävän hyvin myös ankan seuraksi. Verigreippi toi annokseen raikkautta ja kirpeyttä, ja sitruksethan ovat klassinen ankan kaveri.

Alun perin tarkoitus oli hienostella vähän vähemmän ja valmistaa lohta parsan ja hollandaisen kanssa, mutta kaupassa totesimme, että lohifile maksoi enemmän kuin pakastettu ankanrinta, joten miksipä ei sitten ankanrintaa.

Aloitin jälkiruoan valmistamisella. Appelsiininkukkavedellä maustetun maitosuklaachantillyn ohje on erikseen täällä.

Seuraavaksi tein hollandaisen, vaikka se ei oikein pidäkään uudelleenlämmittämisestä. Mutta ei hätää, juoksettunut kastike on helppo korjata!

Molekyyligastronomia-blogin suosituksesta päädyin käyttämään kastikkeen valmistamisessa Escoffier'n menetelmää, jossa rasva emulgoidaan kastikkeeseen ennen kuumennusta. Aikaisemmin olin tehnyt kastiketta Caremen menetelmällä, joka on ilmeisesti suosituin, mutta lopputulos oli huono. Sen sijaan tässä kuvatulla tavalla kastikkeen tekeminen oli varsin vaivatonta. Tälläkin kertaa tosin kastike juoksettui, koska ilmeisesti kuumensin sitä liian kauan. Kaivoin kuitenkin internetin syövereistä kastikkeen korjausvinkin.


Hollandaise

3 keltuaista
2 rkl kylmää vettä
100 g sulatettua voita (suolatonta tai suolaista)
suolaa
1(-3) tl sitruunamehua

Sekoita keltuaiset ja kylmä vesi.

Lisää rasva seokseen pienissä erissä/ohuena koko ajan vispilällä sekoittaen.

Saosta kastike vesihauteessa. Muista sekoittaa sitä koko ajan. Mausta suolalla ja sitruunamehulla lopuksi, kun kastike on jo otettu pois vesihauteesta. Käytin vähän enemmän sitruunamehua (3 tl), koska mielestäni kastike kaipasi happamuutta.

Jos kuumennat kastiketta liian kauan, se saattaa juoksettua. Samoin uudelleenkuumennus todennäköisesti juoksettaa sen. Jos näin käy, niin ota kastike pois vesihauteesta, ja lisää siihen 1-2 ruokalusikallista kylmää vettä ja vatkaa voimakkaasti – kuin taikaiskusta kastike saa takaisin samettisen rakenteensa.

Eli oikeastaan hollandaisen valmistus ei olekaan niin turkasen vaikeaa kuin aina annetaan ymmärtää.


Paistettua ankanrintaa

1 n. 400 g:n painoinen ankan rintafile
suolaa, pippuria

Ota liha tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön. Huuhdo ja kuivaa se. Leikkaa rasvaan ristikko, mutta älä leikkaa lihaan asti. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pane ankan rintafile kylmään paistinpannuun rasvapuoli alaspäin. Paista kuumalla pannulla kunnes rasva on ruskeaa ja rapeaa. Käännä ja ruskista nopeasti myös toiselta puolelta.

Työnnä lihan paksuimpaan kohtaan lämpömittari. Paista ankkaa uunissa kunnes sisälämpötila on 45 astetta (tämä vie n. 5–10 minuuttia). Suolaa ja pippuroi liha ja kääri se folioon ja muutamaan aukeamaan sanomalehteä. Anna vetäytyä 10–15 minuuttia. Tällä tavalla lihasta tulee kauniin roseeta ja sen sisälämpötila asettuu n. 60–65 asteeseen.


Juuresröstit (lymyilevät kuvassa ankan alla)

3 perunaa
1 pieni palsternakka
1 porkkana
suolaa, pippuria, muskottipähkinää

Raasta juurekset karkeasti. Mausta raaste suolalla, pippurilla ja hipsauksella jauhettua muskottipähkinää. Muotoile raaste pikku ohukaisen kokoisiksi kakkusiksi, ja paista ne rapeiksi voi-öljyseoksessa. Kuumenna pannu kuumaksi ja vähennä lämpöä heti, kun laitat kakkuset pannulle. Anna röstien paistua kunnolla toiselta puolelta ennen kuin käännät ne, etteivät ne hajoa. Röstit vaativat noin parinkymmenen minuutin paistamisen.


Annoksen kokoaminen

Keitä parsa suolalla maustetussa vedessä sillä aikaa, kun liha vetäytyy. Nylje verigreippi, ja asettele palat lautaselle.

Leikkaa ankkan rintafile ohuiksi siivuiksi. Pane juuresröstit alle ja asettele lihasiivut päälle.

Asettele muutama parsa lautaselle, ja kaada niiden päälle tarpeeksi kastiketta.

Liljoja ja jotain vaaleanpunaista

 
 Pinkki lohikäärme sanoo hei, mutta pääsee kakun päälle vasta vähän myöhemmin...

Nyt, kun kaikki lukijat on ensin karkotettu patalaiskalla päivitystahdilla, on aika palata blogin ääreen ja läjäyttää tänne kerralla iso kasa rästireseptejä ja muutama uusi. Tällä kertaa tekosyynäni on itse Iisakin kirkko, joka myös graduna tunnetaan: vannoin itselleni, etten koske blogiin ennen kuin ensimmäinen versio on valmis. Tekele on nyt kasassa, mutta vaatii vielä hiomista ja korjailua – eli ei kannata vielä alkaa poksautella niitä skumppapulloja.

Mutta aloitetaan tuoreimmasta päästä. Joskus historian hämärissä lupailin tutoriaalia sokerimassaliljojen tekemisestä. Liljat, etenkin pienehköt, ovat mielestäni helpoimmasta päästä sokerimassakoristeita, eikä niiden tekemiseen tarvita kovin ihmeellisiä välineitä, vaikkakin myös valmiita muotteja on olemassa.

Yksinkertaisimmillaan käsin leikattuihin liljoihin tarvitaan vain
–fondantia (sokerimassaa), joko valkoista tai valmiiksi värillistä
–pieni, terävä veitsi
–sokerikuorrutetta (esim. Dr. Oetkerin valmista)
–kaulin
–foliota
–tyhjä munakenno
–pienipäinen marsipaanityökalu tai vastaava
–ohuita maissi- tai riisinuudeleita heteiksi 
(–tomusokeria, mikäli sokerimassa tarttuu alustaan/kaulimeen)
(–elintarvikeväriä, jos haluat värjätä valkoista sokerimassaa tai maalata liljoja)

Kuten näkyy, tämä ei ole välineurheilua.

Muotoile foliosta sopivia kuppeja liljojen kuivattamista varten. Muotoa voi justeerata tarkemmin vielä siinä vaiheessa, kun lilja on rakennettu kuppiin. Pane foliokupit munakennoihin. Yleensä liljat eivät mahdu vierekkäisiin koloihin.

Ota pieni pala fondantia ja kauli se ohueksi levyksi. Käsittele alusta/kaulin pienellä määrällä tomusokeria, jos on ongelmia tarttumisen kanssa. Silikoninen leivonta-alusta on hyvä, koska massa ei tartu siihen kovin helposti.

Leikkaa levystä kuusi suunnilleen samanlaista terälehteä. Ei ole niin justiinsa, koska luonnossakin kukat ovat usein vähän epäsymmetrisiä.

Klikkaa kuvia isommaksi, jos haluat tarkastella yksityiskohtia.

Voit painella terälehtiä hieman ohuemmaksi ja pehmeämpireunaiseksi sormella. Paina keskelle ura veitsellä.


Jos teet ihan pieniä liljoja, voita aloittaa kokoamisen alustalla. Kiinnitä marsipaanityökalulla painamalla kolme terälehteä toisiinsa. Käytä tarvittaessa nuppineulanpään kokoista nokaretta sokerikuorrutetta liimana, mikäli ne eivät muuten meinaa tarttua toisiinsa.

 Työkalu

Nosta tässä vaiheessa lilja foliokuppiin. Isot liljat täytyy koota suoraan kuppiin, koska ne eivät kestä nostamista. Asettele kolme ensimäistä terälehteä paikoilleen ja painele ne kiinni toisiinsa.



Tässä vaiheessa laitan liljan keskelle taas aivan pienen nokareen sokerikuorrutetta, jonka jälkeen kiinnitän kolme viimeistä terälehteä yksitellen keskustaan (painaen työkalulla kevyesti). Terälehtiä voi vielä tämän jälkeen asetella ja nostella haluamaansa asentoon työkalun avulla/sormin.


Jos maalaat liljoja jollain tavalla, esim. sutimalla keskustaan hieman alkoholilla laimennettua vihreää elintarvikeväriä, tee se nyt.

Valkoinen lilja, jonka keskustassa vihreää väriä

Jos kukan muoto/asento ei vielä tyydytä, tee viimeinen hienosäätö nyt. Tämän jälkeen voit kiinnittää kukan keskustan, joka on pieni pallo sokerimassaa (ja tarvittaessa maalata sen). Heteet painetaan kiinni palloon ja kukka on valmis. Jos haluat realistisempia heteitä, voit kastaa niiden päät värjättyyn sokerikuorrutteeseen ennen kiinnittämistä. Tällöin heteet kannattaa tehdä etukäteen, että sokerikuorrute ehtisi kuivua.

Tässä liljassa on sokerikuorrutteella viimeistellyt heteet ja ruskealla elintarvikevärillä maalattuja pilkkuja.